1.10.1990

Syytteet Haukiputaan kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä ja A kohdaltaan asianomistajana ovat vaatineet B:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli 30.11.1987 Haukiputaalla kuljettaessaan X Ky:n omistamaa henkilöautoa ryhtynyt vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitettua ajoradan osaa käyttäen ohittamaan edellään kulkenutta ajoneuvoa, vaikka näkyvyys oli ollut lumisateen johdosta riittämätön ja ohitukseen käytettävä ajokaista ei ollut ollut riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen, seurauksin, että hänen kuljettamansa auto oli vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitetulla ajoradan osalla törmännyt vastaan tulleeseen A:n kuljettamaan ja C:n omistamaan henkilöautoon. Törmäyksessä molemmat autot olivat vaurioituneet ja B oli loukkaantunut siten, että hänen vasemman jalkansa reisiluu oli katkennut ja hänen päähänsä oli tullut avohaava.

B puolestaan on vaatinut syytteen hylkäämistä ja kohdaltaan asianomistajana A:n tuomitsemista rangaistukseen yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sen johdosta, että tämä oli edellä tarkoitetussa tilanteessa pimeydestä, lumisateesta ja tien liukkaudesta johtuen erittäin vaikeissa olosuhteissa menettänyt ajoneuvonsa hallinnan siten, että hänen kuljettamansa auto oli siirtynyt vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitetulle ajoradan osalle ja törmännyt siellä B:n kuljettamaan autoon edellä todetuin seurauksin.

Haukiputaan kihlakunnanoikeuden päätös 19.4.1988

Varattuaan X Ky:lle tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi sekä kuultuaan C:tä asianomistajana ja A:ta häneen kohdistetusta rangaistusvaatimuksesta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa noin klo 17.30 kuljettaneet henkilöautoja valtatiellä numero 4, A etelän suuntaan ja B Oulusta pohjoiseen. Ajo-olosuhteet olivat olleet pimeyden, runsaan lumisateen ja erittäin liukkaan tien vuoksi vaikeat. Noin 200 metriä Halosenniemen risteyksestä etelään autot olivat törmänneet toisiinsa ja vaurioituneet.

A ja C olivat kertoneet onnettomuuden tapahtuneen A:n kulkusuunnassa käytettäväksi tarkoitetulla ajoradan puoliskolla. B puolestaan oli katsonut autojen törmänneen toisiinsa hänen kulkusuunnassaan käytettäväksi tarkoitetulla ajoradan puolella.

Kihlakunnanoikeus on todistajien kertomusten perusteella katsonut, että B:n ja A:n kuljettamien autojen vasemmat etuosat olivat törmäyksessä koskettaneet toisiinsa. B:n kuljettama auto oli törmäyksen johdosta luisunut auton oikeanpuoleinen kylki edellä menosuuntaansa oikealle huomattavasti tien ulkopuolelle nelipyöräluisuna, jolloin auto ei enää ollut ollut ohjattavissa. A:n auto sen sijaan ei törmäyksen jälkeen ollut juurikaan liikkunut. Kummassakin onnettomuusautossa oli vaurioitunut pahimmin vasemmanpuoleinen etuosa. Törmäyshetkellä B:n kuljettaman auton nopeus oli ollut noin 80 ja A:n noin 30 kilometriä tunnissa. Autoissa olleet vauriot ja autojen sijainti onnettomuuden jälkeen eivät kiistatta olleet osoittaneet kummalla ajoradan puoliskolla yhteentörmäys oli tapahtunut.

Kihlakunnanoikeus on, ottaen huomioon autojen sijainnin onnettomuuden jälkeen, niiden törmäyshetkellä käyttämän nopeuden ja vauriot ja muun asiassa esitetyn selvityksen, katsonut, että B oli ryhtynyt vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitettua ajoradan puoliskoa käyttäen ohittamaan edellään kulkenutta ajoneuvoa, vaikka näkyvyys lumisateen johdosta oli ollut riittämätön eikä ohitukseen käytettävä ajoradan puolisko ollut ollut riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen. Tästä oli ollut seurauksena, että hänen kuljettamansa auto oli vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitetulla ajoradan puoliskolla törmännyt A:n kuljettamaan autoon, jolloin ajoneuvot olivat vaurioituneet ja B oli saanut syytteessä todetut ruumiinvammat. Sitä vastoin kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi menettänyt kuljettamansa ajoneuvon hallinnan siten, että auto olisi siirtynyt vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitetulle ajoradan puoliskolle ja siellä törmännyt B:n kuljettamaan autoon.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on, hyläten B:n A:han kohdistaman rangaistusvaatimuksen, tuominnut B:n tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan sekä 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 10:een 64 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 640 markkaa ja velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 588 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5.200 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.4.1988 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 6.7.1989

Hovioikeus, jossa B oli hakenut muutosta toistaen kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimukset, on jättänyt jutun kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.7.1989 lukien.

Perustelut

Liikennevahinkopaikalla suoritettuihin tutkimuksiin ja autojen vaurioihin perustuneen asiantuntijatodistelun avulla ei ole voitu selvittää kummalla puolella ajoradan keskilinjaa autojen yhteentörmäys on tapahtunut. Tältä osin samoinkuin törmäykseen johtaneiden syiden osalta jäävät näytöksi asianosaisten ristiriitaiset kertomukset.

A ja hänen kuljettamansa auton omistaja, autossa matkustajana ollut C ovat kertoneet tapahtuman saaneen alkunsa, A B:n kuljettaman ja C B:n kuljettaman tai jonkun muun vastaan tulleen auton ryhtymisestä virheelliseen ohitukseen, joka oli johtanut A:n suorittamaan väistöliikkeeseen seurauksena auton sivuluisu vasemmalle ja törmäys B:n kuljettamaan autoon A:n ohjaaman auton suuntaan kulkeneille tarkoitetulla ajoradan osalla. B puolestaan on kertonut, ettei tilanteeseen liittynyt ohitusta. Hänen mukaansa törmäys oli tapahtunut hänen ohjaamansa auton suuntaan kulkeneille tarkoitetulla osalla ajorataa ja saanut alkunsa siitä, että A oli pimeyden, lumisateen ja liukkaan kelin aiheuttamissa erittäin vaikeissa olosuhteissa menettänyt kuljettamansa auton hallinnan ja joutunut sivuluisuun kulkusuunnassaan vasemmalle.

Jutussa on näin ollen riidatonta, että A:n kuljettama auto on ennen törmäystä joutunut sivuluisuun vasemmalle ja törmännyt B:n kuljettamaan autoon. Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, millä ajoradan kohdalla yhteenajo on sattunut samoin kuin se, onko A:n ohjaama auto joutunut luisuun hänen ja C:n ilmoittamasta vastaan tulleen auton liikennesääntöjen vastaisesta ohituksesta vai onko yhteenajo tapahtunut B:n ilmoituksen mukaisesti ilman edeltävää ohitustilannetta. Esitetyn näytön perusteella ei siis ole pääteltävissä, onko yhteenajo johtunut B:n vai A:n liikennesääntöjen vastaisesta menettelystä. Näin ollen on syyte sekä B:tä että A:ta vastaan jäänyt näyttämättä toteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että myös B:hen kohdistettu syyte hylätään. B vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa sekä valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 588 markkaa, jotka jäävät valtion vahingoksi. Jutun näin päättyessä A ei saa korvausta täällä olleista vastauskuluistaan.